Tii Elo 01, 2006 9:56 am

Oli puhetta, kuinka miehen rooli isänä voi olla monimuotoinen. Myös muodoton…

Kaikki perinteisen roolin isät eivät ole etäisiä lähivanhempia. Hellstenin virtahepo olohuoneessa -tyypin isiä on silti paljon; eräänlaisia leikittäjä-isiä, jotka pitävät vanhemman roolinaan pääasiassa tienaajan roolia ja jotka antavat suosiolla (usein laiskuuttaan) kasvatusvastuun kokonaan naiselle. Rooli on annettu usein jo lapsuudessa ja kulttuurimme muutos vahvistaa sitä.

Tuntematon sotilas -viittaus ei toimi enää. Nykymies on veltto ylipainoinen ja sotia päivääkään näkemätön työmies. Esim. sotien aikoihin ja sen jälkeen lapset saivat kasvaa kodeissa isiensä läsnäollessa, esim. pojat tutustuivat ja elivät isänsä maatyöarkea. Kun työ erkani kodista, miehet lähtivät ensiksi. Nykyään työ on jo kodin ulkopuolista.

Kummallista on, että kun naiset alkoivat ulkoistaa lastenhoitoa (päivähoito) ansiotyön takia, miehet eivät saaneet mitään aikaan oman vanhemmuutensa kasvattamiseksi. Varsinkin USA:ssa miehet ovat jääneet vähälle lastensa kasvatuksesta.

Eri asia on olla kotona fyysisesti läsnä ja lastensa elämässä läsnä. Taannoin oli tutkimus, jonka mukaan (suunnilleen) viikonloppuisät ovat henkisesti lastensa kanssa läsnä enemmän kuin kotona asuvat isät. Kyse ei ole saman katon alla asutuista viikkotunneista vaan ajasta, jonka isä viettää lapsensa kanssa.

Meillä lapsen kanssa läheisesti toimivan vanhemman rooli annetaan parisuhteessa helposti naiselle. esim. jos on kaksi omillaan toimeentulevaa sinkkua, jotka alkavat asua yhdessä, mies hakee roolinsa korjaajana ja lampunvaihtajana ja nainen alkaa unohtaa helpotkin kodin tekniset asiat (jotka on taitanut) ja hakeutuu perinteisen naisroolinsa kotitaloustehtäviin. Pahinta naiselle lienee, jos hän parisuhteen alussa alkaa leikkiä kotia ja haalii liikaa kotitalousaskareita; tulee ylikuorma ja kateus toisen helppoa roolia kohtaan. - Mies vaipuu helposti isyytensä alussa tarkkailijaksi, joka koettaa olla naiivisti perinteinen kotkansiipensä äidin ja lapsen ylle levittävä suojelija. (Pahimmillaan vain kurinpidolliseksi rankaisijaksi, äidin pelotteeksi lapsia kohtaan. Tästä roolista mies maksaa kalleimman mukaan myöhemmin ja nainen saa kruunun.) Oman ohenevan isyytensä hän huomaa myöhemmin jos koskaan. Miehelle painetaan jo neuvolassa kakkosvanhemman leima ja mies koettaa sopeutua tähän.

Suomalainen mies on esim. jenkkeihin verrattuna enemmän läsnä kotona, lasten kasvattamisen osuuksista on vaikea sanoa. Kotonakin kun voi olla poissaolevana lasten arjesta. (Kaukainen hoitaja tai ope voi antaa enemmän palautetta lapsen elämästä kuin vieressä asuva isä itse huomaa.)

Eli sota-aikojen sankaruudet eivät tee sankari-isiä. Meillä on sitä paitsi jo pari vihreä sukupolvea sodankäynnistä puhuttaessa, joten mitään sotasankareita ei tämän maan pienten lasten isistä löydy. (Tietysti vanhus on edelleen keski-ikäisen isä, mutta tätä en sivua tekstissä.) Suomalainen mies elää edelleen jossain Tuntematon sotilas -maailmassaan ja kuvittelee, että isien perintö tekee hänestä hyvän sotilaan ja että tuo on hänen suuri roolinsa. Suomalainen sotilas on kuitenkin keskikverto EU-sotilas ja asevoimien teknistyessä sotilaiden rooli laskee muutenkin. Esim. entisen Jugoslavian ja Venäjän Tshetsenia- ja Afganistan-veteraanien joukossa on paljon enemmän sotarutiinia kuin meidän vihreissä miehissämme. Teknologialla me voimme pärjätä näitä vastaan, emme ainakaan aluksi taistelukokemuksella - noin vertailuna.

J. K. Löysyydestä. Suomalainen kansakunta on 3. - 5. lihavinta maailmassa, reaalipalkkoihin suhteutettuna sija on hyvin haastava. Löysälihainen velttous paistaa mukavoituneesta yhteiskunnastamme, johon pitäisi saada lisää ryhtiä. Ryhdikkyys voisi näkyä myös isien aktiivisemmass roolissa lasten kasvattajina samoin kuin esim. maanpuolustuksen merkityksen lisäämisessä. Nyt vähäinenkin kertaaminen jäänee kirjekurssien tasolle, kun säästöjä haetaan. Siinä murenee vähäinenkin sventuuvamaisuus ja anttirokkamaisuus. Jospa energiaa saataisiin suunnattua entistä enemmän isien roolin vahvistamiseen yhteiskunnassa, toiminnan painopisteen siirrossa olisi etunsa. Uhkakuvana on, että miehet vain löystyvät entisestään. (Asiaa hipaisten: yksi tuttu puhui, kuinka prelikoita kaikille jakamalla suomalainen valtaelittii hiljentää vaikuttajat. Kun kapun natsat voi saada helposti “postissa” ja arvomerkkejä jaetaan säkkikaupalla, tämä voisi olla yksi syy, miksi suomalainen valtaapitävien koneisto on osaltaan hiljaa esim. virkamiesten rikkeitä tutkittaessa. Arvoja ja mitaleita saadakseen pitää olla kiltisti, mikä on yksi vallanpitäjien aseman pönkittämisen tavoitteista. Voi käydä, että sotilaallisesti ansoitunut ei saa ylennystä, koska on ollut radikaalivaikuttaja, mutta kiltisti istunut ja sotilaallisesti heikkokykyinen ylenee. Mielenkiintoinen ajatus. Toivottavasti emme näe, kuinka nämä kirjekurssikorotetut ja -mitaloidut pärjäävät tositilanteessa.)